Nutin postaus kaikenkarvaisille lukijoille

Hei!

Minä olen Nuti. Anna pyysi, jos voisin kirjottaa postauksen, kun kuulemma lukijoiden joukossa on paljon kissojen ystäviä. Kerron ensin hieman itsestäni. Synnyin Annan kaverin äidin tilalla Nousiaisissa kesällä 2006. Jälkeenpäin olen kuullut, että synnyin heppatalliin, mutta en muista siitä paljon mitään, ja aluksi en saanut edes silmiä auki, että olisin nähnytkään mitään. Sen muistan, että heti kun opin kävelemään, sain paljon leikkikavereita. Kissoja oli tosi tosi paljon ja pari koiraakin leikkivät joskus kanssani. Oli kivaa olla pentuna maatilalla kun oli niin paljon jänniä paikkoja ja hajuja.

Jotkut ihmiset tulivat aina välillä katsomaan meitä kissoja. Siskoni ja veljeni lähtivät yksitellen heidän mukaansa, mutta minua kukaan ei katsonut. En tiedä miksi. Vasta lokakuussa kuulin, että saattaisin joutua muuttamaan muualle. Anna oli jutellut kaverinsa kanssa, että haluaisi kissan ja kaveri kertoi, että sellainen pieni musta-valkoläikikäs tyttö olisi vielä ilman kotia. Muistan kun Anna ja Janne tulivat katsomaan minua. Kipitin heti Jannen syliin, kun hän tuntui niin mukavalta ja turvalliselta ja tietysti toivoin, että Anna ja Janne tykkäisivät minusta. He sanoivat heti, että haluavat minut ja laittoivat minut pieneen pahvilaatikkoon jossa oli reikiä. Matkustin pahvilaatikossa Turkuun, ja matkan aikana kuulin ensimmäistä kertaa nimeni. Se oli Nuti.

Tässä kuvassa minä olen ihan pikkuinen napero. 

Minulla on vähän mustikkajoguttia kuonossa tässä kuvassa.

Tässä kuvassa minulla on joulupuku päällä. Se oli ihan hieno, mutta en päässyt liikkumaan siinä kunnolla, niin en tykännyt pitää sitä.

Olen tosi iloinen, että Anna ja Janne ottivat minut kotiinsa, koska täällä on aina hauskaa ja kivoja kissoja seurana. Viime keväänä minulle ostettiin ihan oma kattoon asti ylettyvä kipeilypuu. Siellä on kiva nukkua ja kesällä se laitetaan taas parvekkeelle. Ai niin, viime kesänä olin ekaa kertaa valjastelemassa ulkona. Minua pelotti autojen äänet ja linnut, joten en oikein viihtynyt siellä. Onneksi Anna piti sylissä, kun minua tärisyttikin vähän.

Viime syksynä tänne muutti kaksi uutta kisukaveria, Dani ja Pörri. Dani on kuulemma matkustanut toisesta maasta saakka tänne, jostakin Virosta. Pörri oli löydetty ulkoa ja pelkäsi aluksi ihmisiä, mutta ei meitä kissoja. Pörri on nykyään paras kaverini, ja nukumme usein yhdessä vessassa, kun siellä on lämmin lattia. Dani on ihan kiva, mutta syö joskus mun ruoat. Puuma on ihan jees, mutta niin vanha kurppa, ettei jaksa usein leikkiä mun kanssa. Se on myös Jannen lellivauva, ja saa aina olla Jannen sylissä mikä on epistä.

Vessan lattialla on kivaa nukkua. Paitsi jos ihminen on käynyt suihkussa, yök!

Tässä kuvassa nautin auringosta.

Tämä on aika uusi kuva. Kellin sellaisen ruskean kaapin päällä.

Ärsyttäviä noi koristeet mitä Anna laittaa joka paikkaan aina.

No, niiden kanssa on vaan opittava elämään.

Kerron vielä loppuun pari hassua juttua. No, olin pieni kun Jannen kaveri tuli meille yöksi. Hänellä oli pitsa mukana, mutta hän söi vaan puolet siitä, ja toinen puoli jäi lattialle pakkauksen sisälle. Haistoin jotain hyvää ja avasin pitsalaatikon. Söin melkeen koko ison puolikkaan enkä päässyt liikkumaan kunnolla kun olin niin täynnä! Anna ja Janne pelästyi, josko olin saanut jonkut rasva- ja suolayliannostuksen, mutta mun mielestä se kinkkupitsa oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Toinen hassu juttu tapahtui myös yöllä, kun menin kurkkaamaan, olisiko pöydälle jääneessä Latsi Katsi -purkissa vielä jotakin naposteltavaa. Ihan pohjalla näytti olevan vähän hyytelöä, joten työnsin karvaisen pääni sinne ihan täysiä. Nuolin pohjan, mutta sitten purkki ei lähtenytkään pois. Pelästyin vähän, ja yritin naukua niin kovaa, että Anna ja Janne heräisivät. Lopulta onnistuin menemään purkki päässä makuuhuoneeseen ja törmäsin patteriin, mistä tuli kamala ääni. Anna ja Janne nauroivat kun näytin niin hassulta, mutta minun mielestäni siinä ei ollut mitään hauskaa. En päässyt edes sänkyyn nukkumaan kun Anna sanoi että pääni haisee kissanruoalta. Pesin vähän itseäni ja menin viekkuun heti kun Anna ja Janne olivat nukahtaneet.