Tatskoja, läväreitä ja niin monia mielipiteitä.

Keskustelu Anna 23v ja Julia 6v:

"Anna mitä sulla on jalassa?"
"Missä??"
"Siis toi kuva.."
"Jaaaa..Se on tatuointi. Anna otti tollasen kuvan."
"Aijjaa.. Eikö siellä muka ollut mitään muita kuvia??"



Minulla on aina ollut hieman ristiriitainen suhde lävistyksiin. Olisin halunnut korvikset alle 10-vuotiaana, mutta en saanut ottaa niitä. Lopulta isäni kyllästyi jankuttamiseen ja antoi luvan mennä rei'ittämään korvalehdet. Olin silloin noin 12-vuotias. Yllättäen en kiljunutkaan riemusta, vaan totesin, että en ehkä kuitenkaan halua. Pelkäsin auttamatta kipua ja myönnettäköön, että kapinointi oli ollut hauskin osa prosessia; nyt kun minulla oli lupa, ei asia enää kiehtonutkaan niin paljon.

Ensimmäiset korvakoruni otin 17-vuotiaana, aivan täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Onnekseni korvakorujen laittaminen ei sattunut ja menin melko pian otattamaan toiset reijät korviini. Jossakin vaiheessa ihastuin ns. madonna-lävistykseen. Mietin, että toisin kuin sonnimaiset nenärenkaat tai liian poikamaiset rautapallot, pieni hopeinen kauneuspilkku voisi näyttää ihan kivalta. Otin sen samana kesänä, kun kuulin pääseväni opiskelemaan luokanopettajaksi. Aluksi mietin lävistyksen sopivuutta "siveälle kansankynttilälle" mutta nähdessäni kuinka rentoa porukkaa opettajaksi opiskelee, tiesin huoleni turhaksi. Tietysti muutamat poikkeukset matkan varrella ovat vahvistaneet säännön.

Olen tullut siihen tulokseen, että se pieni kipu ja jännitys kuuluu osana lävistyksen viehätykseen, ihan niinkuin perhoset vatsassa ennen tärkeän esitelmän tai puheen pitämistä. Näin on tietysti myös tatuoinnin kanssa. Otin ensimmäisen tatuointini vasta helmikuussa, vaikka olin salaa -tai vähemmän salaa- haaveillut siitä jo monta vuotta. Lävistyskuume on nyt hieman laantunut, mutta uutta tatuointia on suunniteltu monet kerrat - ja aina vastassa on valinnan vaikeus ja liian syvällinen pohtiminen; "Näyttäisikö tuleva tatuointi hääpuvun kanssa rumalta?" "Mitä ajattelisin tästä kuvasta monen vuosikymmenen päästä?". Pitäisi varmasti jättää taas vaihteeksi liika ajattelu muille ja tarttua hetkeen.

Tässä kuva tatuoinnistani..



..ja tässä lävistys: