Suvaitsevaisuudesta ja vähän muustakin

Pakko vuodattaa taas vähän. Kaikki jotka ovat seuranneet Diiliä, tietävät varmasti Minnan, joka järjestäen haukkui kaikki kilpailijat paitsi itsensä. Koko nainen oli ainakin ohjelmassa niin negatiivinen ja ilkeä tapaus, että itselläni meni kylmät väreet.

Olen valitettavasti törmännyt samanlaisiin ihmisiin omassa elämässäni, niin koulussa kuin myöhemmin elämässä. Ala- ja yläkoulussa (silloinen ala- ja yläaste) itseäni ärsyttivät eniten ns. suvaitsevaiset, jotka usein olivat itse epäsuosittuja luokassa. Nämä hengasivat kaikkien muiden (lihavien, ulkomaalaisten yms.) paitsi ns. suosittujen oppilaiden kanssa, joita nämä "suvaitsevaiset" tietenkin dissasivat. Joku voisi sanoa, että haukkumisen syynä oli kateus, ja uskon itsekin että näin on osittain. Toisena syynä saattaa olla epävarmuus itsestä, mikä korostuu sellaisessa seurassa, jossa kokee itse olevansa jostakin syystä huonompi.


Itse olen kokenut elämässäni olevani monessa asiassa väliinputoaja,. Minua ei yläkoulussa kiusattu, mutta olin kyllä luokan pahin hikari, en juonut tai polttanut, ja siksi en tuntunut missään nimessä kuuluvani suosittujen ryhmään. Ns. epäsuosittujen ryhmään en ollut tervetullut, koska olin kuitenkin hyvä koulussa ja yritin ainakin pukeutua ihan kivasti ja näyttää hyvältä. Olin yläkoulussa paljon yksin ja kuuntelin musiikkia välitunneilla. Yksi Iranista tullut tyttö oli hyvä ystäväni, mutta hänkin vaihtoi sitten koulua.


Yliopistossa en ole ystävystynyt monenkaan kanssa, mutta työpaikaltani olen löytänyt monta hyvää ystävää. Yliopistolla jotkut ovat sanoneet, että olen kyllä mukavampi kuin miltä näytän; olen kuulemma koppava ja vaikeasti lähestyttävä, vaikka omasta mielestäni olen maailman leppoisin ihminen:D Töissä meillä on eri-ikäisiä ihmisiä monelta elämän osa-alueelta, mutta jokin yhdistää meitä myyntialan ihmisiä. Ehkä tietty ennakkoluulottomuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja huumorintaju. Ei tossa työssä voi mikään daijukaan olla.

Vanhin ystäväni täyttää pian 50 vuotta, yksi on malli, muutama ystäväni opiskelee yliopistolla eri tiedekunnissa, toinen parhaista ystävistäni on kahden lapsen äiti ja toinen meni ammattikoulun jälkeen suoraan töihin. Monta hyvää ystävää olen saanut myös eläinsuojelutyön kautta. Olen todella onnellinen ihanista ystävistäni, mutta ei teitä kyllä mitenkään helppoa ole ollut löytää!:)

Oletko itse törmännyt vastaavanlaisiin asioihin elämässäsi?