maanantai 30. marraskuuta 2009

Tavara-ahdistus ja muuta vuodatusta

Poden varmaan jotakin kriisiä, sillä olen muuttunut ihmisenä ihan hirveästi, ja jutut, joista ennen tykkäsin, eivät tunnu enää omilta. Shokeeraavinta oli huomata, että asiat, joita ennen jopa dissasin, ovat alkaneet kiinnostaa. Olenko kasvamassa aikuiseksi? Vihdoinkin? No, en halua liiotella, mutta tässä muutamia uusia ja erikoisia piirteitäni.

Ennen olin ihan mieletön bilehirmu. Se, jolla oli "aina pullo kädessä" ja menossa ensimmäisenä kaiken maailman kissanristiäisiin, jos vaan sai syyn juhlia ja paeta arkea. Nyt käyn baarissa enää harvoin, ja silloin kun käyn, totean seuraavana päivänä ettei baareilu ehkä enää ole mun juttu. Menen alkoholista ensinnäkin ihan sekaisin, en osaa siis kohtuukäyttöä, krapulat ovat sietämättömiä ja muistinmenetykset ja morkkis saavat olon todella kurjaksi ja masentuneeksi. Usein ajattelenkin, että koti-ilta poikaystävän ja kissojen kanssa olisi ehkä sittenkin ollut antoisampi.




Shoppailin ennen todella usein ja vain kaupoissa
. Nykyään shoppailen vähän ja ns. aitoja materiaaleja, jotka sitten maksavat vähän enemmän. Kaikkein mieluiten kiertelen kirppiksellä ja yritän tehdä hyviä löytöjä. Tällä hetkellä pursuavat kaapit ja tavarapaljous ahdistavat. Säilytystilaa on vain vähän ja siksi kaapit ovat todella täydentuntuisia, vaikka tuskin minulla on enemmän vaatteita kuin kenellä tahansa nuorella naisella. Menen ensitilassa varaamaan kirppispöydän ja myyn kaiken tarpeettoman! Joululahjoja ostan vain muutamia, ja nekin voivat olla ns. elämyslahjoja, kuten leffaliput, tai vaikka itseleivottuja pipareita tai paketti hyvää teetä. Mitään muutaman euron krääsää en itse halua, enkä sitä muille osta.



Ekojutut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Ennen en voinut kuvitellakaan shoppaavani ylikalliita tuotteita Ruohonjuuressa, mutta kieltämättä luonnonmukaiset tuotteet houkuttelevat kokoajan enemmän. Luomutuotteet tunnetusti maksavat enemmän, mutta viimeistään sitten kun tuo parempi puolisko pääsee töihin, ja ikuinen opiskelijakituutus loppuu, niin olen valmis satsaamaan ympäristöystävällisiin ja puhtaampiin tuotteisiin. Onneksi poikaystävää kiinnostaa jopa minua enemmän ympäristojutut, joten tämä on varmasti hänellekin ihan ok;) Todella häpeällistä myöntää, mutta itseäni ei muutama vuosi sitten kiinnostanut lajitella edes metalleja ja lasia erikseen muista roskista. Ihan sama, ajattelin. Onneksi jotakin aikuistumista on ehkä siis tapahtunut.



Vapaaehtoistyöstä on tullut minulle mieluinen harrastus ja sydäntä lähellä oleva juttu. Kaikki eläinsuojelujutut kiinnostavat ja eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry:n toiminnassa olen ollut aktiivisesti mukana syksyn ajan. Ennen ajattelin, että ei aika ja mielenkiinto riitä tekemään palkatonta ja henkisesti raskasta työtä, mutta kun mielekäs auttamisen kohde löytyy, niin kyllä vaan riittää! Olen kissahullu, ja jos pystyn edes muutamia kissoja auttamaan toiminnallani niin olen enemmän kuin iloinen. Vannoutuneena kerrostalo- ja kaupunkiasukkina minua on alkanut kiinnostaa jopa oma talo ja luonnonläheisyys, pelottavaa. Ottaisin myös kissoja lisää, mikäli tilaa olisi enemmän, mutta neljä karvakasaa saa riittää nyt joksikin aikaa.

Kaikenlainen pinnallisuus ja "tyhmyys" ärsyttää. Valitettavasti olen alkanut välttämään myös muutamia suosikkiblogejani, koska jutun taso ja tavaroiden, vaatteiden yms. ylistäminen on alkanut ällöttää. En siis todellakaan pidä itseni mitenkään parempana ihmisenä, koska ostanhan itsekin tavaraa, tykkään kauniista jutuista ja haluan näyttää hyvältä. Kuitenkin mielenkiintoisimpia juttuja löydän yhä useammin eläinaiheisista blogeista, sisustusblogeista tai ns. vaihtoehtoisista muotiblogeista kuten Green Fashion Freak tai Daily Eko.

. . .

Tässä siis muutamia tämänhetkisiä ajatuksia, kiva jos edes joku jaksoi lukea koko pitkän tekstin loppuun. Ja jos ei jaksanut, niin ainakin omaa oloa helpotti kirjoittaa asioita, joita on päässään pyöritellyt:)

10 kommenttia:

  1. Asiaa niin joka sana! :) Itse olen myös huomannut tuon saman baarijutun..Ei se enää vaan tunnu samalta ja ehkä hyvä niin. Aikansa kaikkea. Välillä vaan tuntuu että onko sitä jo ihan kalkkis. :D

    VastaaPoista
  2. Olen huomannut, etten oikein jaksa lukea blogeja, joissa aina vaan esitellään uusia (vaate)ostoksia. Liika on liikaa. Sisältö jää jotenkin tyhjäksi ja pinnalliseksi. Voihan se tietysti olla bloggaajan tarkoituskin... :)

    Tiina

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, että muilla on monilta osin samanlaisia kokemuksia kuin itsellänikin!

    "Kriisi" kuvailee aika hyvin sitä olotilaa (samanlaista, joka itselläsi on), josta itseni löysin tuossa keväämmällä. Shoppailureissuni saattoivat joskus päätyä mm. kolminumeroisen hintaisiin heräteostoksiin, jotka eivät välttämättä edes kovin tarpeellisiksi osoittautuneet.

    Itselläni kaikki siis lähti luomuruoasta - ekojutut tulivat mukaan itsestään, kun alkoi asioimaan ekokaupoissa (luomun löytämiseksi). Shoppailuhimo himmaantui, kun tajusin, ettei akryylineule tee minua onnellisemmaksi saati terveemmäksi, mutta luomutuotteet sen sijaan tekevät juurikin terveemmäksi ja sitä kautta onnellisemmaksi. Tuntui todella luonnolliselta satsata terveyteensä jonkun koriste-esineen, vaatteen, asusteen yms. asian sijaan!

    Pinnallisuus alkoi tympiä minuakin, etenkin OMA pinnallisuus! En kuitenkaan alkanut toitottamaan ekoilustani ja ajatusmaailman muutoksistani kenellekään läheiselleni, mutta aloin ehkä karttaman tiettyjä pinnallisia asioita ja tapahtumia.

    Veikkaan, että jos kovaan ääneen olisin paukutellut henkseleitä uusista ajatusmalleistani, olisin tehokkaasti karkoittanut kaikki tutut ympäriltäni - olisivat varmaan ihmeteelleet / pelästyneet asenteeni u-käännöstä. Nyt kukaan ei kuitenkaan ole osoittanut muuta kuin kiinnostusta, kun olen tehnyt jonkinlaisia ekotekoja ns. julkisilla paikoilla ("Ai onksulla oma hedelmäpussi mukana? -Jep. "..miks?" -Nooo, yritän koittaa ajatella välillä ympäristöä oman navan ja elämän ylihelppouden sijaan... "Oho, enpä oo tullu ajatelleeks - pitäs varmaan!").

    Rehellisesti myös myönnän olleeni ympäristökriminaali kevääseen 2009 asti, enkä todellakaan vähättele entisiä tekojani ja ajatusmalleja. Minulla on historia ja se kuuluu elämääni. Jos yrittäisin pyyhkiä sen olemattomiin, olisin edelleen yhtä pinnallinen, kuin aiemminkin... :)

    Tsemppiä ekoiluun, luomuiluun ja terkkuja kissoille! :)

    VastaaPoista
  4. Huh, niin allekirjoitan nämä jutut. Kolme kymppiä alkaa lähestyä :D:D Varsinkin tuo bilettäminen. Mikä on, kun ala jo yhdeltätoista haukotella?? :D

    Pinnalliset blogit alkaa niin nyppiä.. jokaisessa esitellään samat henkkamaukan/ginan rytkyt ja tuodaan esille jotain kummaa "elintasoa" (mikäli se halpavaatteilla on mahdollista) ja ajanviete tuntuu pyörivän yksin shoppailun ympärillä. Ei voi paljoa typerämpää kuvaa itsestään antaa.

    VastaaPoista
  5. Munkin joululahjat on tänä vuonna elämys- ja herkkutasoa. Fudgeja, kauneushoitoja ja muuta, mistä ei juurikaan jää mitään turhaa materiaa käteen. Koitin vihjata, että mun kohdalla voi toimia samoin, jos haluaa ilahduttaa, mutta ihmiset katsoin vaan silmät pyöreinä.

    ... koska ihminen ei voi muuttua.;)

    VastaaPoista
  6. Nanna: Näinpä.. Joskus ajattelin että miten bilettämiseen voisi kyllästyä, siis se on niin kivaa! Mutta nyt tuntuu baarissa että seuraisin menoa jonkin lasi-ikkunan takana, ja mietin päässäni jo että tässäkin vaan menee rahaa ja huomenna on krapula..

    Tiina: Joo..varmasti jokaisella blogilla on oma lukijakuntansa.. Mutta itse en myöskään jaksa pidemmän päälle seurata noita blogeja, ennen kyllä jaksoin.

    Daily Eko: Paljon kiitoksia pitkästä kommentistasi! :) Kivaa kuulla etten ole ainoa, jota pinnallinen elämä on alkanut nyppiä. En missään nimessä halua alkaa paasaamaan kavereilleni ekoasioista, koska en olisi varmasti halunnut kuulla mitään tuollaista heiltäkään, silloin kun itseäni ei nämä asiat kiinnostaneet. Tulen varmasti jatkossakin seuraamaan blogiasi, kiitos mielenkiintoisista ja tällaista aloittelijaa sivistävistä kirjoituksistasi! :)

    SaraStellar: Juuri näin. Itse ainakin välttelen tarkoituksella kaupoissa niitä vaatteita, joita tiedän "jokaisella" olevan.

    MouMou: Kuulostaa hyvältä noi joululahjat! :) Tosi turhauttavaa kun on tietynlainen leima otsassa, varsinkin kun tiedän että olet älykäs ja ajattelevainen ihminen. Itselläni tuntuu olevan myös jonkinlainen ikuinen "blondin/bimbon" leima otsassa ja kun alkaa puhua jostakin vähänkin syvällisemmästä niin katsellaan melkein naureskellen (tietyissä piireissä siis, kaverit ja janne nyt tuntee onneksi mut vähän paremmin:)

    VastaaPoista
  7. Voi, tiedän tunteen!:) Onneks tiedän senkin, että oot aivan ihana ja fiksu tyttö. Tai siis nainen.

    VastaaPoista
  8. Öööh, tyttö kuulostaa paremmalta :D nainen on jotenkin liian aikuinen ja sivistynyt ilmaisu mulle ;D Ihana olet <3

    VastaaPoista
  9. aivan samaa oon tassa viime paivina ite miettiny. Oon selaillu kymmenia blogeja paivittain varmaan vuoden paivat, ja nyt tuli semmonen olo, etta miks ihmeessa? Karsin kaikki massatuotanto "tanaan ostin tan ja tan" blogit pois, ja sen sijaan alan keraamaan blogeja listaan, joista itelle tulee hyva olo, ja niin sun blogi paas listaan! :) Meian perheessa aikuiset laittaa nimet hattuun, sielta valkataan joku nimi ja sitten jokainen ostaa yhen lahjan jollekkin, niin etta kaikki saa yhden lahjan, mutta ei tuu kauheita lahjavuoria. Mun mielesta taa toimii hyvin, ja sitten tulee mietittya sita lahjaa vahan syvallisemmin kun jos pitais kaikille miettia jotain.

    VastaaPoista
  10. Sanni: Kiitos kivasta kommentista! :) Aika "pintapuolisesti" itsekin käsittelen elämääni täällä blogissa, mutta mitään "ostin tänään 10 paitaa hennesiltä ja ginasta" tyylisiä postauksia en itsekään jaksa lukea. Pian ne samat paidat on sitten myynnissä blogikirppiksellä "kun ei ollutkaan kiva, ja löytyi 20 ihanampaa" :D

    Toi lahjajuttu kuulostaa tosi hyvältä idealta! Meidän suku on vaan niin pieni, että lähinnä isäni ja poikaystäväni kanssa joulua vietetään:) Isälleni ostan jokajouluisen Mitä Missä Milloin -kirjan ja poikaystävän kanssa sovittiin jo, että mitään ei osteta:)

    VastaaPoista