Menin erääseen turkulaiseen liikkeeseen kysymään, josko siellä olisi Svea-pipoja. Ystävällinen myyjä sanoi, että pipot ovat loppu, mutta voisi tulla oveni taakse kertomaan, kun pipoja saapuu. Olin hetken aikaa täysin kysymysmerkkinä, mutta sitten kuulin, että kyseinen neiti asuu samassa rapussa, on asunut jo vuoden!
Hämmästelin, miten emme ole törmänneet, ja pyysin mukavan tytön meille käymään viinille joku kerta. Parin viikon päästä istuimme jo iltaa meillä, minä, Janne, kyseinen tyttö ja tämän poikaystävä. Selvisi, että olemme itseasiassa aika lailla samanikäisiä ja saman henkisiä ihmisiä. Istuimme iltaa vielä monet kerrat, ja mikä parasta, asuimme lähes naapureina.
Nyt kummatkaan eivät asu enää tuossa talossa. Ystäväpariskuntamme osti upean puutaloasunnon Turun suosituimpiin kuuluvalta alueelta, ja olosuhteiden pakosta mekin jouduimme muuttamaan. Ystävyys on kuitenkin säilynyt, ja meillä oli ilo ja kunnia viettää iltaa ystäviemme ihanassa kodissa torstaina.
En ole katkera, mutta heidän kodistaan löytyy niin Kartellin suosikkivalaisimeni, kaksi kattoikkunaa, vanhoja parruja ja tiiliseinää, toimiva takka, sauna ja asiaankuuluvasti keittiö on uusittu lattiasta kattoon käyttäen mm. maitolasia ja kiiltovalkoista. Iittalan kivituikut ja lampaantaljat tuovat lämpöä ja kodikkuutta ja sopivat vanhan puutalon tyyliin täydellisesti. Kaiken kruunaa tyylikkään harmaa laminaatti.
Haluan ehdottomasti kuvata heidän kotinsa blogiini joskus, mikäli he tähän suostuvat. Tässä muutamia kuvia, joita tajusin napata illalliselta:
Janne oli eilen auttamassa ystäväänsä muutossa ja kertoi iloisia uutisia. Jotta en toki kuolisi kateuteen, on toinen ystäväpariskuntamme muuttanut jokirantaan loft-asuntoon, jossa on mm. parvi ja huonekorkeutta lähes viisi metriä. Varmaan ihan kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti