Niin kulunut otsikko, mutta oli pakko laittaa. Siis tämä on jo noloa, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi vastata teidän kysymyksiinne, joita itse pyysin arvonnan yhteydessä monta kuukautta sitten. Älkää ampuko mua, tässä ne tulevat (osa 2, osa 1 julkaistiin kesäkuussa).
Miten olet onnistunut yhdistamaan tyossakaynnin ja opiskelun?
Itseasiassa aika hyvin, koska messut ovat yleensä aina viikonloppuisin. Ei onneksi ihan joka viikonloppu kuitenkaan, joten pääsee myös rentotumaan välillä. Koulussakaan en käy läheskään joka päivä, eli en suorita tutkintoa "tavoiteajassa".
Nain tulevana luokanopettajana (aloitan syksylla) kiinnostaa myos kuulla mitka ovat sinulle olleet niita haastavimpia asioita opiskelussa ja mita taas olet pitanyt helppona? Tiedan etta taalla on jonkin verran kasitelty jo opiskeluasia, mutta olisi mukava kuulla vahan lisaa.
Helppoja minulle ovat olleet lähes kaikki kirjalliset jutut. Opiskelu tapahtuu pitkälti suomeksi, mikä on itselleni mieluista. Opetusharjottelut sekä muutamat aineet, kuten musiikki ja tekstiili/tekninen työ ovat aiheuttaneet paljon stressiä ja harmaita hiuksia.. Opeta niitä sitten kun on itsekin ko. aineissa ihan surkea!
Olen tylsä ja mielikuvitukseton joten kysyn vaan että paino & pituus?! :D
Pituus on 168cm ja paino 64kg.
Miten olet ajautunut eläinsuojelutoimintaan ja ottanut niin monta kissaa? Mitä tekisit jos sulla puhkeaisi allergia ja joutuisit luopumaan kaikista?
Voi kamala, allergia olisi jotain NIIN hirveää! Varmasti antaisin heidät sitten jollekin ystävälleni, jossa voisin käydä tapaamassa söpöliinejä. Eläinsuojelutoimintaan ajauduin entisen vuokraisäntäni innoittamana, he kun kuuluivat Dewi ry:hyn ja olivat kissaihmisiä henkeen ja vereen:) Kaksi kissoistamme tulivat vaan sijaistamaan, mutta jäivät sitten pysyvästi, kun emme pystyneet luopumaan..
Millaista musiikkia kuuntelet, bändejä? :)
Kuuntelen ihan laidasta laitaan! Tykkään aika pitkälti konemusiikista (esim. ATB, Delerium, Mylo) mutta myös suomalaisista kuten PMMP, Jenni Vartiainen, CMX, Tehosekoitin.. Myös kasarihitit kolahtavat, varsinkin miksattuna, Dr. Alban, Queen ja Scorpions ovat ikisuosikkeja. Kuuntelen tämän lisäksi myös mm. Snow Patrolia, Radioheadia ja Oasista.
Mitä on mielestäsi onnellisuus, ja mistä tulee elämän merkitys?
Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän olen sitä mieltä, että onnellisuus on hetkissä. Kesällä asuntomessujen viimisenä päivänä olin niin onnellinen (ja väsynyt) että tuli itku. Olin yksin osastolla, aurinko paistoi vinosti suoraan silmään, tunnelma oli hyvin seesteinen, viimeisetkin messuvieraat olivat juuri poistuneet. Jotenkin aika oli pysähtynyt ja kaikki vaan oli niin uskomattoman hyvin. Tiesin, että pian näen Jannen ja kissat. Elämän merkitys ainakin itselleni muodostuu pitkälti elämänkatsomuksestani sekä toisten auttamisesta ja avun saamisesta, kun sitä tarvtsee. Läheisten ihmisten (ja tietysti ihanien kisujen) merkitystä elämänlaatuun ei voi tarpeeksi korostaa.
Sitten ihan toisen suuntainen kyssäri - mitkä ovat lempivärisi pukeutumisessa? :)
Musta se taitaa olla. Yhdistelen usein eri matskuja, vaikka väri on sama. Esim. mustat wet-look leggarit, musta tunika & karvaliivi ja mustat nahkasaappaat kuuluvat vakkariasuun.
Kysynpä vaikka näin: tekisitkö joskus postauksen, siitä, miten kisut on teillä otettu huomioon sisustuksessa?
Tulossa on! Olen tehnyt artikkelin Kissat&sisustus Dewin jäsenlehteen, joten se löytyy valmiina. Laitanpa sen ensi viikolla, ja muistuttakaan jos ei sitä näy eikä kuulu! :D
Pystyisitkö antamaan pettämisen anteeksi? Miten yleisesti asiaan suhtaudut, jos esimerkiksi kaverisi pettäisi kumppaniaan, tuomitsisitko jne..?
Kyllä varmasti pystyisin, koska olen joskus itsekin ollut tyhmä ja satuttanut läheisiä ihmisiä. Annan nykyään helpommin anteeksi ja koska en itsekään ole täydellinen, sallin inhimillisyyden myös muille. Kyllähän ystävien kanssa tulee paljon keskusteltua tämän tapaisista asioista. En todellakaan tuomitse ketään, ei ole varaa siihen. Tietysti omien virheiden kautta opittuja juttuja voin kertoa, ja sitten pohdimme asioita yhdessä.
Puhuit kerran siitä, kuinka eri ikäisiä ystäviä sulla on. Muistaakseni mainitsit aika paljon itseäsi vanhempia ihmisiä, voisitko kuvitella viettäväsi aikaa esimerkiksi 5 vuotta itseäsi nuoremman kanssa?
Juu, tottakai voisin!! Ikä ei merkitse mulle mitään, sitäkin enemmän luonne ja ns. henkinen ikä. Juuri tänään olin 50-vuotiaan ystäväni Päivin luona, ja hänen minua vanhempi tytär oli käymässä. Oli ihan mielettömän ihanaa ja kahviteltiin kaikki yhdessä. Päivi on rakas ystävä ja samalla vähän niinkuin äiti, koska oman äitini kanssa emme ole hirvän läheisiä, ja näemmekin vain kerran vuodessa tai parissa.
Jos et aikoisi opettajaksi, mille alalle haluaisit? Millaisena näet elämäsi viiden vuoden päästä? Jos sun pitäis asua missä tahansa muualla kuin suomessa, niin missä asuisit?
Todella mielenkiintoinen kysymys! Kyllä varmasti kaupallisella alalla olisin. Rakastan myyntityötä nimenomaan ihmisten parissa, mikään toimistossa jakkupuku päällä istuva bisnesnainen en haluasi olla. Jokin eläinsuojelutyö olisi unelma, mutta vapaaehtoistyöstä kuin niin hirveän vähän sitä rahaa saa ;) Viiden vuoden päästä asumme Jannen kanssa varmaan omistusasunnossa, joka on rempattu meidän näköiseksi. Lapsia tuskin vielä silloin on...tai mistä tietää! Toivottavasti olen silloin jo valmistunut yliopistosta ja teen edelleen messutyötä. Jos en asuisi Suomessa, niin varmaan tylsästi Ruotsissa. Jenkeissä yms. olisi kiva käydä mutta olen enemmän pohjoismaisen elämäntyylin ystävä.
Tuomitsetko ihmisiä helposti tutustumatta? Oletko koskaan kiusannut/ollut kiusattu? Jos voisit perua yhden virheen minkä olet elämässäsi tehnyt, mikä se olisi?
En tuomitse. Tai riippuu niin paljon ihmisestä! Jotkut voivat käyttäytyä provosoivasti, mikä ärsyttää, mutta kun tutustuu ihmiseen, niin kova kuori onkin ollut epävarmuutta. En koe olleeni kiusattu, enkä myöskään kiusaaja. En alakoulussa ikinä kuulunut ns. suosittuihin, mutta en myöskään epäsuosittuihin. Olin kai eräänlainen väliinputoaja, koska kavereita ei myöskään ollut kovin paljon. Vaatteet ja ulkonäkö kiinnostivat, mutta toisaalta olin hirveä hikari. Sain olla aika rauhassa kaikinpuolin. Tuo viimeinen kysymys on aika vaikea... En ainakaan enää haluaisi erota Jannesta, niinkuin tyhmyyksissäni vuonna 2007. Onneksi palasimme yhteen puolen vuoden tauon jälkeen.
Jatkuu ensi numerossa..;)
perjantai 15. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti