Olemisen sietämätön keveys

Harva nauttii jäähyväisistä. Viikon päästä asumme jo uudessa asunnossa eri puolella Turkua. Laatikkomeren keskellä ja toivottavasti väsyneinä mutta onnellisina.

Kävin läpi vanhoja tavaroitani. Osa tavaroista toi hymyn huulille, osa sai voimaan jopa fyysisesti pahoin. Ihmisen muisti on ilmeisesti rakennettu niin pirullisesti että tietyt tuoksut voivat viedä pieneksi hetkeksi vuosien taakse, aikaan, johon ei tietoisesti haluaisi ikinä palata. Joo, löysin muiden muassa puoli kassillista vanhoja hajuvesiä.

Pakotin itseni haistamaan tuoksuja vielä kerran, ennen kuin ne päätyvät alimpaan helvettiin eli kirppiskassin pohjalle. Pienen hetken kyllä mietin, josko heittäisin ne menemään, mutta voivathan ne olla jollekin mieluisia. Itseasiassa olisi erikoista jos ne samanlaisia reaktioita herättäisivät menneisyydestäni onnellisen tietämättömissä ihmisissä.

 Löysin kaapin pohjalta myös kauan kadoksissa olleita Tigin muotoilutuotteita ja aluksi olin innoissani. Vein ne kylpyhuoneeseen ja hetken päästä tajusin että en halua, enkä tarvitse niitä enää. En pidä edes tuoksusta, mikä on Tigin tuotteiden ehdoton valttikortti. Olen onnellisempi ilman.

Joskus täytyy vaan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. En kaipaa muukalaisia menneisyydestäni kummittelemaan, sori vaan. Ja kyllä, myönnettäköön, että joskus suhtaudun asioihin turhan fiiliksellä, järjellä ajateltuna heitin juuri menemään tuotteita, joita periaatteessa voisin käyttää. Mutta ne saavat varmasti paremman kodin jostakin. Näin sen pitikin mennä.

kuvat:
www.weheartit.com