Vähän erilainen kirppis!

Olin tänään ystäväni Päivin ja Jannen kanssa Vares-kirppiksellä. Kyseessä ei siis varsinaisesti ollut kirpputori, vaan Vares-leffassa käytetyn puvuston, rekvisiitan ja muun oheistavaran myynti. Osaa vaatteista oli käytetty muutamassa kohtauksessa, osa oli aivan uusia. Oikeastaan tässä tapauksessa (kerran tai pari) käytetyt vaatteet houkuttelivat jopa enemmän; ne kun saattaisivat vilahtaa leffassa! Olisi hauskaa nähdä joku ostamistani vaatteista Anu Sinisalon tai iiihanan Antti Reinin päällä! Kaiken lisäksi olen lukenut lähes kaikki Reijo Mäen Vares-kirjat, joten voidaan sanoa että olen todellinen fani!;)

Kirpputori pidettiin jo toimintansa lopettaneen Pernon koulun tiloissa. Olen muuten kirjoittanut tuon koulun liikuntasalissa äidinkielen ja ruotsin, oma lukio kun oli silloin rempassa.

Vaatteet olivat esillä siististi rekeillä ja lajiteltuna teemoittain; miesten paidat, naisten paidat, miesten puvut, naisten takit, vyöt, huivit.. Vaatteiden laadukkuus yllätti minut todella. Merkit olivat suurimmaksi osaksi nimekkäämpiä merkkejä, kuten Esprit, YourFace, Replay, CK, Adidas, Reebok, Tom Tailor yms.. Muutamia H&M:n, Zaran ja Vilan vaatteita oli myös. Kokoja oli laidasta laitaan, niinkuin tietysti näyttelijöitäkin.

Ostin Adidaksen juoksupuvun+topin, Espritin pikkumustan, YourFacen silkkisen kauluspaidan, Jannelle kaksi pitkähihaista paitaa sekä retrolampun keittiöön. Tästä kaikesta maksoin 50e, joten ei paha! Päivi osti pari nahkatakkia, armeijatakin tee-paitoja, Leen farkut ja paljon muuta ja rahaa meni hänellä 130e. Kaiken kaikkiaan todella laadukkaita ja vähänkäytettyjä vaatteita puoli-ilmaiseksi!

Päpän uusi lamppu ja meidän lamppu. Parempaa kuvaa tulossa, lupaan!:)

Kirppiskierroksen jälkeen menimme vielä Luhdan ystävämyyntiin Manhattanille, ja siellähän oli vaikka mitä! Ostin tosi makean toppatakin (ovh 149e) sekä pussilakanan meidän parisänkyyn (ovh 82e) ja maksoin näistä yhteensä 90e, not bad! Yritän tehdä paremman postauksen uusista jutuista ensi viikolla, jos kiinnostaa?:)

Tämän kaiken jälkeen menimme vielä Myllyyn shoppailemaan uusia vaatteita Jannelle, ja Jack&Jonesista löytyikin ihan täydelliset farkut. Poikkeuksellisesti laitan nyt kuvaa niistä, koska Janne on hengaillut ne päällään ilman paitaa tässä koko illan ja en voinut olla kuvaamatta ;D
Housut eivät ole ihan perus farkkumatskua, vaan vähän "kovempaa" ja liukkaampaa, ja malli ei ole pilli, mutta kuitenkin tosi istuva. Sellaset ylilöysät on mun mielestä ihan kauheat (sori vaan)
Hintaa näillä oli 89e.

Tässä vielä tasapuolisuuden vuoksi mun asua eiliseltä sekä nassua:)

Päällä oli mm. wetlook-leggarit, nahkasaappaat, raitapaita, karvaliivi ja leopardihuivi.

Viikonloppu meneekin sitten messuilla... Katsotaan jos ehtisin jossain välissä postailemaankin! Ihanaa viikonloppua kuitenkin jo etukäteen! 

3 x ihan uus ihanuus!

Olen huomannut, että minusta on tullut monessakin asiassa laatutietoisempi ajan mittaan. Harkitsen ostoksiani paljon tarkemmin, ja usein laatu korvaa määrän.  Ennen tarkkailin neuroottisena kilohintoja, ja muutenkin pidin itseäni järkevänä kuluttajana. Jos jokin oli alennuksessa, saatoin ostaa sen, vaikka en olisi kyseistä tuotetta tarvinnut tai tulisi koskaan tarvitsemaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kulutustottumuksissani ei ollut mitään järkevää.

Nykyään ostan paljon mieluummin 100g taivaallisen hyvää suklaata kuin puolen kilon levyn keskinkertaista. (Miksi ylipäätään kaikkea myydään nykyään niin helkutin isoissa paketeissa?) Samoin ostan valmista salaattia tiskiltä, vaikka tiedän, että itse tehtynä se tulisi paljon halvemmaksi. Perustelen valintaani sillä, että säästän aikaa ja vaivaa, eikä kaikkien salaattiainesten ostaminen loppujen lopuksi tule edes kovin paljon halvemmaksi, varsinkaan jos ei halua syödä kiloa sitä.

Nykyään ostan siis sellaista, mitä oikeasti haluan, hinnasta viis (ainakin palkkapäivänä;). Yksi ihana ostos tuo paljon enemmän iloa, kuin kolme keskinkertaista. No, tässä tapauksessa esittelen nyt kolme uutta ihanaa juttua, joista uskon olevan iloa pitkäksi aikaa;) Kauniista muotoilusta voin helposti maksaa hieman ekstaa, vaikka ennen olisin pitänyt itseäni todella turhamaisena. Kai tää on nyt sitä arkipäivän luksusta?

Magisson kakkulapio Hulluilta päiviltä 29.90e. Kolmekymppiä kakkulapiosta...hmmm..

Mutta kun se on niin kaunis ja toimii! Oli pakko..

Calvin Kleinin Euphoria hullareilta myös. 30,50e kustansi tämä, ja sen olisin voinut pulittaa jo pelkästä pullosta! Tuoksukin on toki erittäin hyvä;)

Nora Norwayn koru, jonka sain Trendin tilaajalahjana. Todella kaunis mielestäni, ja tyyliltään jotakin SNÖn ja Vågan välimaastosta.

No mutta: Millaisia kuluttajia lukijoiden joukosta löytyy?

Tarkan markan naisia, itsensä hemmottelijoita vai jotakin siltä väliltä?:)

Kissat ja sisustus

Laitan tämän Katinkontteihin kirjoittamani artikkelin tänne blogin puolellekin erään lukijan toivomuksesta:)

 

Monessa kissaperheessä varmasti mietitään, mitä seikkoja tulee ottaa huomioon kotia sisutettaessa. Neljän kissan omistajana olen itsekin joutunut tekemään kompromisseja, mutta ei kauniin kodin saavuttaminen mahdotonta ole. Pitää vaan tietää, mitä voi ja kannattaa hankkia tai pikemminkin, mitä ei tule ostaa tuhottavaksi.

Tapettien raapiminen on monen kissan mielestä hauskaa puuhaa. Kenttätutkimukseni on osoittanut, että mitä hienompi tapetti on, sitä varmemmin se tulee tuhotuksi. Edellä mainitun vuoksi suosittelen lämpimästi remonttia tehdessä valitsemaan mieluummin maalipinnan kuin tapetin seinään. Maalattu seinä herättää huomattavasti vähemmän mielenkiintoa ja raapimishaluja kuin tapetoitu. Lattiaksi kissatalouteen sopii laminaatti, mikä on parkettia kovempaa lattiamateriaalia, ja kestää siten juoksentelua ja kynsimistä paremmin. Nykyään laminaatteja on monenlaisia, eivätkä ne maksa edes maltaita. Sisustusta rakastavien kissaihmisten ei tarvitse siis tyytyä muovimattoon ja revittyihin seiniin. Matot ja verhot luovat toki kodikkuutta, mutta ne keräävät itseensä runsaasti eläinpölyä ja karvoja. Eräät kissat myös tykkäävät raapia verhoja, joten raakasilkkiset ihanuudet kannattaa jättää suosiolla ostamatta. Matoista hyväksi havaittuja ovat ns. paperinarumatot, sillä ne eivät kerää pölyä niin paljon kuin villamatot.

Toisten mielestä kasvit ovat turhia riesoja, toiset taas eivät voi elää ilman kukkiaan. Itse olen jättänyt kasvit hankkimatta, vaikka myrkyttömiäkin viherkasveja on toki olemassa. Kokemukseni mukaan kissat eivät saa pidettyä pieniä naskalihampaitaan erossa kasveista, joten pian nämä näyttävät jo raadelluilta ja vähemmän edustavilta. Näin syksyllä on mukavaa polttaa kynttilöitä, mutta kuinka tehdä se turvallisesti? Hyviä tunnelmanluojia ovat esimerkiksi näyttävät lyhdyt, joita voi roikottaa katosta tai pitää lattialla. Lasit lyhdyn sivuilla estävät sen, että karvakuonot eivät pääse liian lähelle, ja näin tuntokarvatkin säästyvät käristymiseltä. En ole huomannut kissoillamme suurta mielenkiintoa tulta kohtaan, mutta varmuus ei koskaan ole pahasta. Muistathan myös, että kynttilöitä tulee aina vahtia, vaikka ne periaatteessa olisivatkin suojassa.  

Yritin kauan etsiä tyylikästä kissanpetiä, mutta loppujen lopuksi päädyin luovaan - ja edulliseen - ratkaisuun. Käytin matalahkoa vanhaa viinilaatikkoa lehtikorina, mutta huomasin, että usein joku kissoista nukkui korissa lehtien päällä. Kovien lehtien seassa tuskin oli mukavaa nukkua, mutta jokin laatikossa kiehtoi selvästi kissoja. Asettelin viinilaatikon pohjalle sisustustyynyn, ja siitä lähtien loota on ollut pehmoinen ja suosittu peti karvakuonoille. Kiipeilypuu on ehdoton hankinta kissatalouteen. Sisal-köydellä vuorattua telinettä on mukava raapia, eikä sohva joudu läheskään niin usein tassuterrorismin kohteeksi. Kissat rakastavat luonnostaan kiipeilemistä ja korkeita paikkoja, joten korkea kiipeilypuu on hyvä hankinta, vaikka se maksaakin enemmän kuin matalahkot raapimapuut. Jos kiipeilypuussa on vieläpä eri tasoja ja onkaloita, on suosio taattu. Mikäli kissat alkuun vierastavat uutta kiipeilytelinettä, siihen voi suihkauttaa hieman nestemäistä kissanminttua. Useimmat kissat rakastavat sen tuoksua, ja haluavat oleilla sen läheisyydessä.  

Kissatalouteenkin voi hankkia design-tuotteita kunhan ne ovat turvassa pieniltä tassuilta. Kauniit kattolamput, tuolit ja kodinkoneet tuovat arkipäivään ripauksen luksusta, eivätkä ne yleensä kiinnosta kissoja lainkaan. Myös tauluihin voi panostaa, kunhan ne sijoittaa niin, etteivät kissat ylety niitä raapimaan. Nykyään on tarjolla myös tyylikkäitä kissan ruokakuppeja. Ruokakuppien alla on hyvä olla liukumista estävä alusta. Itse löysin kauniskuosisen tabletin Marimekolta.  

Joskus kissat eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan tilaan, vaan haluavat osoittaa omaa luovuuttaan sisustajina. Muiden muassa vessapaperin silppuaminen on ilmeisesti hyvinkin hauskaa ja koti näyttää varmasti erilaiselta tempauksen jälkeen. Eräs kissoistamme rakastaa puskea esineitä, joten pöydällä ei mielellään tule pitää mitään helposti särkyvää. Pitää muistaa, että pienet raapimisjäljet tekstiileissä kertovat elämästä, eikä niihin tule suhtautua liian vakavasti. Jokainen kissanomistaja haluaa varmasti sisustaa kodin niin, että siellä viihtyvät sekä kissat että ihmiset.

 Kuvat weheartit.com

Jos sinulla on hyviä vinkkejä aiheeseen liittyen, kerro ihmeessä! :)

Tyttöjenilta!

Tämä päivä on mennyt aika pitkälti sängynpohjalla, mutta eilen oli niin hauskaa, ettei harmita yhtään! Joimme skumppaa, nautiskelimme juustoja ja viiniä ja tulipa glögikausikin korkattua. Kuuntelimme hyvää musaa ja paransimme maailmaa. Kyllä ystävät ovat sitten tärkeitä! Jatkoimme iltaa baarissa, ja neljän maissa tulin nakarin kautta kotiin.
Kiitos ihanasta illasta parhaat tytöt! <3

Dani oli mukana mainingeissä, ja oli muuten ainoa poika, joka kelpuutettiin viettämään tyttöjeniltaa kanssamme;)

Yritän laittaa ensi viikolla asunnonesittelypostausta, vaikka kaikki ei olekaan vielä vimpan päälle valmista. Palan kuitenkin halusta kuulla mielipiteitänne uudesta sisustuksestamme, varsinkin makkari on aika hardcore:) Huomiseksi laitan Kissat ja sisustus -postauksen, joka on mulla valmiina, koska tein sen erääseen lehteen.

Nyt menen laittamaan pitsan uuniin ja hakemaan ison lasin limejaffaa. Hyvää lauantain jatkoa ihanat! Toivottavasti olette paremmassa hapessa kuin allekirjoittanut...:D

Kivaa Gina Tricotista

En muista koska olisin viimeksi shoppaillut kunnolla. Olen nykyään niin vaativa, että en osta vaatetta ellei se ole ihan täydellinen väriltään, materiaaliltaan, istuvuudeltaan ja tyyliltään. No, kuten ehkä moni nainen tietää, tällaisia vaatteita harvemmin kävelee vastaan, ja sitten kun niin tapahtuu, niin niitä ostetaankin varastoon monessa eri värissä. Nyt vaatekaappini alkaa kuitenkin tylsistyttämään ihan huolella. Huomista asuakin on illalla tosi tylsä suunnitella, kun samat lempparivaatteet ovat käytössä päivästä toiseen. Ne ovat sitäpaitsi jo ihan kulahtaneita ja vaan niin nähty.

Ajattelin mennä katsastamaan peruskaupat tänään, ennen kuin palkka tulee, en voi shoppailla hirveästi muualla.. Katselin Ginan nettisivuja, ja bongasin muutaman kokeilemisen arvoisen vaatekappaleen. Etenkin nuo löysähköt leggingsit viehättävät kovasti!

Arkivaatteita tarvitsisin, mutta jotenkin päädyn aina ostamaan "hienompia" vaatteita, jotenkin kummasti ne vaan houkuttavat enemmän. Ensi kuussa on kyllä muutamat juhlatkin tiedossa, joten olisi kiva löytää jotakin uutta niihin myös! Löytyisi nyt edes jotain kriteerini täyttävää :)

20.10 2010

Onpa hassu päivämäärä, hih.

Tänään en tehnyt oikeastaan mitään erikoisen erikoista. Join monta kuppia kahvia, kiertelin ystävän kanssa kirppiksellä, ajelin Turkua ristiin rastiin hoitamassa asioita ja sitten tulinkin väsyneenä kotiin. Iltapalaa ja telkku päälle. Siinä se päivä menikin!

Hesen kahvi ja mustikkapiirakka = nam!

Ajelemista sadesäällä...

Kodin Ykkösessä näin jotain hulvatonta; Kaappi, jossa on lempparikirjailijani Franz Kafkan Muodonmuutoksen tekstiä. Meidän kirjahyllystä löytyy tuo kirja juurikin englanniksi:)

Loppuun vielä kuva iltapalastani. Nyt alan katsomaan Miljonääriäitejä ja voisin juoda 

vielä kupposen teetä..:)

Hauskaa keskiviikko-illan jatkoa!

Näin meillä tänään

Huomenta! 
Janne voi lopettaa lukemisen tähän kiitos:) Dani saa tasan nukkua sängyssä Annan kanssa ja syödä lusikalla! <3

Ensin herätään verkkaisesti peiton alta ja ihmetellään vähän maailmaa.. 

Dani osaa nukkua niin, että pää on tyynyllä, awws:)

 Dani odottaa sen aikaa, että Anna hakee jugurtin jääkaapista. Kun jugurttia on enää ihan vähän jäljellä, Dani saa syödä loput lusikalla ja vielä nuolla purkin. Tänään makuna oli mandariini-vanilja, ja se maistui molemmille.

Kello on 10:36, ja katsottuani ulos ikkunasta päätän jäädä vielä vähäksi aikaa sänkyyn. Voi olla että otan pienet tirsat, tai sitten lueskelen lehtiä Dani kainalossa. Tällaiset aamut ovat parhaita!

Lehtihullu ilmoittautuu!

Luin eilen ystäväni Cavan postauksen, jossa hän suositteli Evita-lehteä. Postauksen kommenttiboksi täyttyi pian negatiivissävytteisistä kommenteista, joissa häntä arvosteltiin omaneduntavoittelijaksi, koska kyseisen lehden mainos löytyi hänen sivuiltaan. Olin aivan pöyristynyt, koska lehden arvostelu vaikutti rehelliseltä, ja mainostavathan muutkin bloggaajat sivuillaan milloin mitäkin hyväksi havaitsemaansa tuotetta.

 "Ei yhtään kissalehteä, Anna on ihan pepusta!"

Itse myyn messuilla lehtiä. Tiedän tunteen, kun epäillään, että puhun ihan puuta heinää vain siksi, että olen tiskin toisella puolella. Jos kehun Dekoa tai Annaa, olen todellakin vilpittömästi sitä mieltä. En edes osaisi hehkuttaa jotakin oikeasti huonoa lehteä tai ainakin se paistaisi läpi ja kauas. Olen myynyt myös Erä- ja Metsästys&Kalastus -lehteä messuilla, ja myönnän kyllä asiakkaalle, että en itse ole välttämättä kyseisen lehden kohderyhmää, mutta tietysti tunnen lehden, koska se kuuluu työnkuvaamme. Olisi tyhmää alkaa hehkuttamaan että tämä Mettäkala on aivan iiiiihana lehti, luen sen kannesta kanteen aina ja käyn kalastamassa monta kertaa viikossa, kun en sitä tarkoittaisi. Sen sijaan kerron aina messuilla olevan tarjouksen, ja mikäli asiakas kertoo kyseistä lehteä lukevansa, niin suosittelen tilaamaan tarjoushinnalla;)

 "No, ihan hyviä istuinalustojahan nämä..."

Rakastan työtäni lehtien parissa, ja tilailin lukemattomia (hekoheko) lehtiä jo kauan ennen kuin olin töissä messuilla. Luen myös muiden kustantajien lehtiä, enkä ikinä myyntipuheessani solvaa muita lehtiä, jotta myymäni lehti kuulostaisi paremmalta. Sen sijaan laaja tuntemus muista suomalaisista (ja miksei ulkomaisistakin) lehdistä ei todellakaan ole huono juttu tuossa työssä. Olen kiertänyt messuja nyt yli viisi vuotta, joten lehdet ovat tulleet tutuiksi. Silti vielä jaksan innostua lukemisesta ja yöpöydälläni on aina metrin pino eri lehtiä. Fiiliksen mukaan sitten iltaisin luen sisustuslehtiä tai muotilehtiä, hömppää tai terveysjuttuja. Ystävilleni annan aina lukemani lehdet, ja moni jo nauraa kun aina mulla on joku lehti kainalossa kun menen heidän luokseen vierailulle.

Tämän hetkinen luku-urakka, uusimmat numerot lehdistä Voi Hyvin, Avotakka, Kauneus&Terveys, KG, Maku, Olivia, Cosmopolitan, MeNaiset, Kotilääkäri, Deko, Trendi ja Anna.

Cavan suosituksesta tuli hirveä hinku tutustua uuteen Evita-lehteen, sitä kun en vielä tunne. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että lokakuun lehtikiintiö on vähän niinkun täynnä...:D Olivia pamahti postiluukusta tänään, ja eiköhän uusi Trendikin ilmesty aika pian..

Mikä on sinun lemppari lehti?

Kauneusmessuilua ja hotellielämää

Kauneus ja terveysmessuilla tuli hengattua koko viikonloppu, töissäpä tietenkin.. Vähän ehdin kierrellä, mutta suurempia ostoksia en viitsinyt hetken mielijohteesta tehdä. Itseasiassa viimehetkellä sain päähäni hankkia kuolaamani Jet Set Addiction kellon, mutta tietysti värittömät läpinäkyvät olivat jo loppuneet, ja olisin halunnut nimenomaan sellaisen timangeilla.

Tällainen värittömänä kiitos :)

Olimme kaksi yötä Sokos Hotel Pasilassa, joka on mielestäni ihan perushyvä hotelli duunimatkalla. Romanttisella rentoutumislomalla en siellä yöpyisi, mutta eihän se sellaiseen ole tarkoitettukaan. Suurin osa hotellin asiakkaista lienevät työmatkalaisia ja etenkin messuilla työskenteleviä. Alakerran Sevilla oli konenut pienen kasvojenkohotuksen, ja ruokalistakin vaikutti hieman paremmalta kuin viimeksi. 

 Possua ja lohkareita hunaja-rosmariinikastikkeessa..

Ruoan jälkeen istuskelimme haikeissa tunnelmissa hotellin aulabaarissa. Kuulimme perjantai-iltana, että ihana ja pidetty työkaverimme oli kuollut. Niin monta hyvää muistoa... Vielä Hulluilla Päivillä hän oli ollut töissä, ja moikannut työkaveriani iloisena. Koskaan ei voi tietää kuinka paha toisella kuitenkin sisimmässään on olla. Todella surullista.

Muutamia kuvia vielä itse messuilta:

Kutoshalli oli aivan täynnä terveyspainotteisia standeja.

Kolmoshallissa, jossa itse työskentelin kaksi päivää, oli paljon koru- ja muotistandeja, ja mm.Design district, johon itse olisin halunnut tutustua hieman paremmin...

Pieni valoshow perjantaina messukeskuksen edessä.

Loppukevennykseksi vielä kuva hotellin aulabaarin sisustustyynystä. Tämä oli lähes ainoa asia, joka jaksoi hymyilyttää lauantai-iltana..

En sitten tiedä olenko ainoa, joka näkee kuvassa jotakin hauskaa, tyynyssähän on siis selvästi käsi, joka soittaa kitaraa:)

Kävittekö te kauneusmessuilla? Mitäs mieltä olitte?

Anna mulle ne vastaukset...

Niin kulunut otsikko, mutta oli pakko laittaa. Siis tämä on jo noloa, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi vastata teidän kysymyksiinne, joita itse pyysin arvonnan yhteydessä monta kuukautta sitten. Älkää ampuko mua, tässä ne tulevat (osa 2, osa 1 julkaistiin kesäkuussa).


Miten olet onnistunut yhdistamaan tyossakaynnin ja opiskelun?
Itseasiassa aika hyvin, koska messut ovat yleensä aina viikonloppuisin. Ei onneksi ihan joka viikonloppu kuitenkaan, joten pääsee myös rentotumaan välillä. Koulussakaan en käy läheskään joka päivä, eli en suorita tutkintoa "tavoiteajassa".

Nain tulevana luokanopettajana (aloitan syksylla) kiinnostaa myos kuulla mitka ovat sinulle olleet niita haastavimpia asioita opiskelussa ja mita taas olet pitanyt helppona? Tiedan etta taalla on jonkin verran kasitelty jo opiskeluasia, mutta olisi mukava kuulla vahan lisaa. 
Helppoja minulle ovat olleet lähes kaikki kirjalliset jutut. Opiskelu tapahtuu pitkälti suomeksi, mikä on itselleni mieluista. Opetusharjottelut sekä muutamat aineet, kuten musiikki ja tekstiili/tekninen työ ovat aiheuttaneet paljon stressiä ja harmaita hiuksia.. Opeta niitä sitten kun on itsekin ko. aineissa ihan surkea!


Olen tylsä ja mielikuvitukseton joten kysyn vaan että paino & pituus?! :D 
Pituus on 168cm ja paino 64kg.

Miten olet ajautunut eläinsuojelutoimintaan ja ottanut niin monta kissaa? Mitä tekisit jos sulla puhkeaisi allergia ja joutuisit luopumaan kaikista? 
Voi kamala, allergia olisi jotain NIIN hirveää! Varmasti antaisin heidät sitten jollekin ystävälleni, jossa voisin käydä tapaamassa söpöliinejä. Eläinsuojelutoimintaan ajauduin entisen vuokraisäntäni innoittamana, he kun kuuluivat Dewi ry:hyn ja olivat kissaihmisiä henkeen ja vereen:) Kaksi kissoistamme tulivat vaan sijaistamaan, mutta jäivät sitten pysyvästi, kun emme pystyneet luopumaan..

Millaista musiikkia kuuntelet, bändejä? :) 
Kuuntelen ihan laidasta laitaan! Tykkään aika pitkälti konemusiikista (esim. ATB, Delerium, Mylo) mutta myös suomalaisista kuten PMMP, Jenni Vartiainen, CMX, Tehosekoitin.. Myös kasarihitit kolahtavat, varsinkin miksattuna, Dr. Alban, Queen ja Scorpions ovat ikisuosikkeja. Kuuntelen tämän lisäksi myös mm. Snow Patrolia, Radioheadia ja Oasista.


Mitä on mielestäsi onnellisuus, ja mistä tulee elämän merkitys?
Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän olen sitä mieltä, että onnellisuus on hetkissä. Kesällä asuntomessujen viimisenä päivänä olin niin onnellinen (ja väsynyt) että tuli itku. Olin yksin osastolla, aurinko paistoi vinosti suoraan silmään, tunnelma oli hyvin seesteinen, viimeisetkin messuvieraat olivat juuri poistuneet. Jotenkin aika oli pysähtynyt ja kaikki vaan oli niin uskomattoman hyvin. Tiesin, että pian näen Jannen ja kissat. Elämän merkitys ainakin itselleni muodostuu pitkälti elämänkatsomuksestani sekä toisten auttamisesta ja avun saamisesta, kun sitä tarvtsee. Läheisten ihmisten (ja tietysti ihanien kisujen) merkitystä elämänlaatuun ei voi tarpeeksi korostaa.

Sitten ihan toisen suuntainen kyssäri - mitkä ovat lempivärisi pukeutumisessa? :) 
Musta se taitaa olla. Yhdistelen usein eri matskuja, vaikka väri on sama. Esim. mustat wet-look leggarit, musta tunika & karvaliivi ja mustat nahkasaappaat kuuluvat vakkariasuun.

 Kysynpä vaikka näin: tekisitkö joskus postauksen, siitä, miten kisut on teillä otettu huomioon sisustuksessa?
Tulossa on! Olen tehnyt artikkelin Kissat&sisustus Dewin jäsenlehteen, joten se löytyy valmiina. Laitanpa sen ensi viikolla, ja muistuttakaan jos ei sitä näy eikä kuulu! :D

Pystyisitkö antamaan pettämisen anteeksi? Miten yleisesti asiaan suhtaudut, jos esimerkiksi kaverisi pettäisi kumppaniaan, tuomitsisitko jne..?
Kyllä varmasti pystyisin, koska olen joskus itsekin ollut tyhmä ja satuttanut läheisiä ihmisiä. Annan nykyään helpommin anteeksi ja koska en itsekään ole täydellinen, sallin inhimillisyyden myös muille. Kyllähän ystävien kanssa tulee paljon keskusteltua tämän tapaisista asioista. En todellakaan tuomitse ketään, ei ole varaa siihen. Tietysti omien virheiden kautta opittuja juttuja voin kertoa, ja sitten pohdimme asioita yhdessä.

Puhuit kerran siitä, kuinka eri ikäisiä ystäviä sulla on. Muistaakseni mainitsit aika paljon itseäsi vanhempia ihmisiä, voisitko kuvitella viettäväsi aikaa esimerkiksi 5 vuotta itseäsi nuoremman kanssa?
Juu, tottakai voisin!! Ikä ei merkitse mulle mitään, sitäkin enemmän luonne ja ns. henkinen ikä. Juuri tänään olin 50-vuotiaan ystäväni Päivin luona, ja hänen minua vanhempi tytär oli käymässä. Oli ihan mielettömän ihanaa ja kahviteltiin kaikki yhdessä. Päivi on rakas ystävä ja samalla vähän niinkuin äiti, koska oman äitini kanssa emme ole hirvän läheisiä, ja näemmekin vain kerran vuodessa tai parissa.

Jos et aikoisi opettajaksi, mille alalle haluaisit? Millaisena näet elämäsi viiden vuoden päästä? Jos sun pitäis asua missä tahansa muualla kuin suomessa, niin missä asuisit?
Todella mielenkiintoinen kysymys! Kyllä varmasti kaupallisella alalla olisin. Rakastan myyntityötä nimenomaan ihmisten parissa, mikään toimistossa jakkupuku päällä istuva bisnesnainen en haluasi olla. Jokin eläinsuojelutyö olisi unelma, mutta vapaaehtoistyöstä kuin niin hirveän vähän sitä rahaa saa ;) Viiden vuoden päästä asumme Jannen kanssa varmaan omistusasunnossa, joka on rempattu meidän näköiseksi. Lapsia tuskin vielä silloin on...tai mistä tietää! Toivottavasti olen silloin jo valmistunut yliopistosta ja teen edelleen messutyötä. Jos en asuisi Suomessa, niin varmaan tylsästi Ruotsissa. Jenkeissä yms. olisi kiva käydä mutta olen enemmän pohjoismaisen elämäntyylin ystävä.

Tuomitsetko ihmisiä helposti tutustumatta? Oletko koskaan kiusannut/ollut kiusattu? Jos voisit perua yhden virheen minkä olet elämässäsi tehnyt, mikä se olisi?
En tuomitse. Tai riippuu niin paljon ihmisestä! Jotkut voivat käyttäytyä provosoivasti, mikä ärsyttää, mutta kun tutustuu ihmiseen, niin kova kuori onkin ollut epävarmuutta. En koe olleeni kiusattu, enkä myöskään kiusaaja. En alakoulussa ikinä kuulunut ns. suosittuihin, mutta en myöskään epäsuosittuihin. Olin kai eräänlainen väliinputoaja, koska kavereita ei myöskään ollut kovin paljon. Vaatteet ja ulkonäkö kiinnostivat, mutta toisaalta olin hirveä hikari. Sain olla aika rauhassa kaikinpuolin. Tuo viimeinen kysymys on aika vaikea... En ainakaan enää haluaisi erota Jannesta, niinkuin tyhmyyksissäni vuonna 2007. Onneksi palasimme yhteen puolen vuoden tauon jälkeen.


Jatkuu ensi numerossa..;)

Retroa? Meille?!

Hahaa, sain kuin sainkin tahtoni läpi!

No. Bongasin kaatopaikalta tosi makeat vanhat, punaiset pukukaapit. Ne olivat tietysti parhaat päivänsä jo nähneet ja ulkona ollessaan ruostuneet vielä lisää. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt ihastustani niihin, päinvastoin. Ja se, miten jouduimme kaatopaikalle, onkin ihan oma tarinansa:D

Sanoin Jannelle, että vaikka sinänsä emme ole retroihmisiä, haluaisin kotiuttaa nuo yksinäiset, urheasti palvelleet ja elämän hylkäämät kaapit. Janne sanoi että ei. Ei käy, ei tule kuuloonkaan. Ei meillä ole paikkaa niille, eivätkä ne meidän tyyliin istu. Ei ja ei. Kysyin kaatopaikan työntekijältä, mitä kaapit maksaisivat jos ja kun ne haluaisin itselleni. Hän sanoi, että ilmaiseksi niitä ei voi antaa, mutta jos nyt kympin tai viisitoista heittäisin niin kaapit olisivat minun. Lähdimme kotiin ilman kaappeja. Eivät ne autoon olisi mahtuneet, ja Jannekin vaikutti edelleen nihkeältä. Se siitä sitten.

Koska olen todella veemäinen lujatahtoinen ihminen, kysyin ystävältäni, voisikohan hän mahdollisesti laitata pakettiautoaan. Hän suostui samantien. Nyt piti enää kääntää Jannen pää. Armottoman väsyttämisen Pienen keskustelun jälkeen Janne antoi pukukaapeille mahdollisuuden. Voisihan ne aina viedä takaisin, jos ne niin hirveältä näyttäisivät.

 Aamiaiseni: ruispuuroa ja maitoa, nam!

Nyt kaapit ovat makuuhuoneessamme, ja nauroimme eilen molemmat, kuinka hyvin ne sinne sopivat. Modernit ja selkeälinjaiset Ikea-tavarat tarvitsivat juurikin jotain rosoista ja elämää nähnyttä viereensä. Nyt ne korostavat toinen toistensa parhaita puolia. Mitä tästä opimme? Joskus täytyy vaan think outside of the box, ja antaa päättömältä kuulostaville ideoille tilaa. Tällä hetkellä suunnittelemme valomainoksen tapaista juttua seinälle, ja Janne on aivan innoissaan. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että koti on oman näköinen, ei suora kopio sisustuslehdestä!

Alemmassa kuvassa näkyy hieman tämänhetkistä tapettia, yök. Mummotapetit saavat väistyä ja tilalle tulee luultavasti harmaata maalia. Ylemmän kuvan rosoinen pinta sopisi makkariin kuin nenä silmään...tai jotain! ;) Kuvan retrolamppu on vanha kirppislöytö.

Miltäs näyttää? Iskeekö retrotyyli ollenkaan?
Parempia kuvia laitan sisustuksen edistyessä..:)