Suvaitsevaisuudesta ja vähän muustakin

Pakko vuodattaa taas vähän. Kaikki jotka ovat seuranneet Diiliä, tietävät varmasti Minnan, joka järjestäen haukkui kaikki kilpailijat paitsi itsensä. Koko nainen oli ainakin ohjelmassa niin negatiivinen ja ilkeä tapaus, että itselläni meni kylmät väreet.

Olen valitettavasti törmännyt samanlaisiin ihmisiin omassa elämässäni, niin koulussa kuin myöhemmin elämässä. Ala- ja yläkoulussa (silloinen ala- ja yläaste) itseäni ärsyttivät eniten ns. suvaitsevaiset, jotka usein olivat itse epäsuosittuja luokassa. Nämä hengasivat kaikkien muiden (lihavien, ulkomaalaisten yms.) paitsi ns. suosittujen oppilaiden kanssa, joita nämä "suvaitsevaiset" tietenkin dissasivat. Joku voisi sanoa, että haukkumisen syynä oli kateus, ja uskon itsekin että näin on osittain. Toisena syynä saattaa olla epävarmuus itsestä, mikä korostuu sellaisessa seurassa, jossa kokee itse olevansa jostakin syystä huonompi.


Itse olen kokenut elämässäni olevani monessa asiassa väliinputoaja,. Minua ei yläkoulussa kiusattu, mutta olin kyllä luokan pahin hikari, en juonut tai polttanut, ja siksi en tuntunut missään nimessä kuuluvani suosittujen ryhmään. Ns. epäsuosittujen ryhmään en ollut tervetullut, koska olin kuitenkin hyvä koulussa ja yritin ainakin pukeutua ihan kivasti ja näyttää hyvältä. Olin yläkoulussa paljon yksin ja kuuntelin musiikkia välitunneilla. Yksi Iranista tullut tyttö oli hyvä ystäväni, mutta hänkin vaihtoi sitten koulua.


Yliopistossa en ole ystävystynyt monenkaan kanssa, mutta työpaikaltani olen löytänyt monta hyvää ystävää. Yliopistolla jotkut ovat sanoneet, että olen kyllä mukavampi kuin miltä näytän; olen kuulemma koppava ja vaikeasti lähestyttävä, vaikka omasta mielestäni olen maailman leppoisin ihminen:D Töissä meillä on eri-ikäisiä ihmisiä monelta elämän osa-alueelta, mutta jokin yhdistää meitä myyntialan ihmisiä. Ehkä tietty ennakkoluulottomuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja huumorintaju. Ei tossa työssä voi mikään daijukaan olla.

Vanhin ystäväni täyttää pian 50 vuotta, yksi on malli, muutama ystäväni opiskelee yliopistolla eri tiedekunnissa, toinen parhaista ystävistäni on kahden lapsen äiti ja toinen meni ammattikoulun jälkeen suoraan töihin. Monta hyvää ystävää olen saanut myös eläinsuojelutyön kautta. Olen todella onnellinen ihanista ystävistäni, mutta ei teitä kyllä mitenkään helppoa ole ollut löytää!:)

Oletko itse törmännyt vastaavanlaisiin asioihin elämässäsi?

Kirppislöytöjä

Kävin tänään pitkästä aikaa kiertelemässä Manhattanin kirppiksellä, ja löysinkin kaikkea kivaa. Järjestelin Dewi Ry:n pöydän samalla ja kysyin saldon; melkein 200e jo tienattu löytökissoille myymällä kaikkea turhaa roinaa! Ostin mm. ylläolevassa kuvassa näkyvät tekoturkiskankaat ja palan valkoista pellavakangasta. Näistä olisi tarkoitus tehdä kissoille pehmoisia makuualustoja, jos vaan ompelutaidot sallivat. Täytyy hakea ompelukone vintiltä ja katsoa millaisia tulee. Jos makuualustat onnistuvat, laitan niitä Dewin kojuun myyntiin seuraavassa kissanäyttelyssä, jos niistä tulee ihan hirveitä omat kissat saavat nauttia niistä ;) Olkikoristeet maksoivat 0.50e alennuksessa ja niitä laitan joulukortteihin. Toisessa kuvassa (alla) näkyvä puinen laatikko maksoi 3e. En itseasiassa ihan tiedä mikä se on, mutta vanhahtava look vetosi ja ostin sen joulukorttien telineeksi. Nyt täytyy vaan toivoa, että joku vielä lähettää perinteisiä joulukortteja:D


Tämä lasipurkki muistuttaa mielestäni tänä jouluna Pentikillä myytäviä vastaavia purnukoita. Löysin sen äitini minulle antamasta pahvilaatikosta, jossa on kaikkea mahdollista lasi- ja posliinitavaraa. Monet esineistä eivät sovi kovin hyvin moderniin ja melko pelkistettyyn sisustustyyliimme, mutta näin joulun alla koristeita saa olla vähän enemmän:)

Niin joo, jos joku turkulainen haluaa lipun Apollon Vip-loungen pikkujouluihin ensi perjantaille niin saa tämän lipun ihan vapaasti. Tarjoiluna on pikkupurtavaa ja esiintyjinä joitakin Talent-tyyppejä:) Kutsu on myös avecille.

Aion pitää kirjaa joulukuun ruokakuluista. Tein pari litraa nakkikeittoa, ja uskoisin että se riittää muutamaksi päiväksi minulle ja poikaystävälleni. Meillä on joulukuussa tosi tiukkaa, kun poikaystävän opintotuki loppuu, ja oma palkka tulee seuraavaksi tammikuussa. Päätimme siis kituuttaa mahdollisimman paljon, jotta ei tarvitsisi ostaa Visaa täyteen. Tästä projektista lisää myöhemmin;)

No joo, pitihän niitä telkkariherkkuja ostaa kun tulee Diilin finaalikin... Näitä nautin punaviinilasillisen kera:)

Kivaa maanantai-iltaa kaikille! Meinaatko katsoa Diilin finaalin? Kumpi kilpailijoista on suosikkisi?

Tavara-ahdistus ja muuta vuodatusta

Poden varmaan jotakin kriisiä, sillä olen muuttunut ihmisenä ihan hirveästi, ja jutut, joista ennen tykkäsin, eivät tunnu enää omilta. Shokeeraavinta oli huomata, että asiat, joita ennen jopa dissasin, ovat alkaneet kiinnostaa. Olenko kasvamassa aikuiseksi? Vihdoinkin? No, en halua liiotella, mutta tässä muutamia uusia ja erikoisia piirteitäni.

Ennen olin ihan mieletön bilehirmu. Se, jolla oli "aina pullo kädessä" ja menossa ensimmäisenä kaiken maailman kissanristiäisiin, jos vaan sai syyn juhlia ja paeta arkea. Nyt käyn baarissa enää harvoin, ja silloin kun käyn, totean seuraavana päivänä ettei baareilu ehkä enää ole mun juttu. Menen alkoholista ensinnäkin ihan sekaisin, en osaa siis kohtuukäyttöä, krapulat ovat sietämättömiä ja muistinmenetykset ja morkkis saavat olon todella kurjaksi ja masentuneeksi. Usein ajattelenkin, että koti-ilta poikaystävän ja kissojen kanssa olisi ehkä sittenkin ollut antoisampi.




Shoppailin ennen todella usein ja vain kaupoissa. Nykyään shoppailen vähän ja ns. aitoja materiaaleja, jotka sitten maksavat vähän enemmän. Kaikkein mieluiten kiertelen kirppiksellä ja yritän tehdä hyviä löytöjä. Tällä hetkellä pursuavat kaapit ja tavarapaljous ahdistavat. Säilytystilaa on vain vähän ja siksi kaapit ovat todella täydentuntuisia, vaikka tuskin minulla on enemmän vaatteita kuin kenellä tahansa nuorella naisella. Menen ensitilassa varaamaan kirppispöydän ja myyn kaiken tarpeettoman! Joululahjoja ostan vain muutamia, ja nekin voivat olla ns. elämyslahjoja, kuten leffaliput, tai vaikka itseleivottuja pipareita tai paketti hyvää teetä. Mitään muutaman euron krääsää en itse halua, enkä sitä muille osta.



Ekojutut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Ennen en voinut kuvitellakaan shoppaavani ylikalliita tuotteita Ruohonjuuressa, mutta kieltämättä luonnonmukaiset tuotteet houkuttelevat kokoajan enemmän. Luomutuotteet tunnetusti maksavat enemmän, mutta viimeistään sitten kun tuo parempi puolisko pääsee töihin, ja ikuinen opiskelijakituutus loppuu, niin olen valmis satsaamaan ympäristöystävällisiin ja puhtaampiin tuotteisiin. Onneksi poikaystävää kiinnostaa jopa minua enemmän ympäristojutut, joten tämä on varmasti hänellekin ihan ok;) Todella häpeällistä myöntää, mutta itseäni ei muutama vuosi sitten kiinnostanut lajitella edes metalleja ja lasia erikseen muista roskista. Ihan sama, ajattelin. Onneksi jotakin aikuistumista on ehkä siis tapahtunut.



Vapaaehtoistyöstä on tullut minulle mieluinen harrastus ja sydäntä lähellä oleva juttu. Kaikki eläinsuojelujutut kiinnostavat ja eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry:n toiminnassa olen ollut aktiivisesti mukana syksyn ajan. Ennen ajattelin, että ei aika ja mielenkiinto riitä tekemään palkatonta ja henkisesti raskasta työtä, mutta kun mielekäs auttamisen kohde löytyy, niin kyllä vaan riittää! Olen kissahullu, ja jos pystyn edes muutamia kissoja auttamaan toiminnallani niin olen enemmän kuin iloinen. Vannoutuneena kerrostalo- ja kaupunkiasukkina minua on alkanut kiinnostaa jopa oma talo ja luonnonläheisyys, pelottavaa. Ottaisin myös kissoja lisää, mikäli tilaa olisi enemmän, mutta neljä karvakasaa saa riittää nyt joksikin aikaa.

Kaikenlainen pinnallisuus ja "tyhmyys" ärsyttää. Valitettavasti olen alkanut välttämään myös muutamia suosikkiblogejani, koska jutun taso ja tavaroiden, vaatteiden yms. ylistäminen on alkanut ällöttää. En siis todellakaan pidä itseni mitenkään parempana ihmisenä, koska ostanhan itsekin tavaraa, tykkään kauniista jutuista ja haluan näyttää hyvältä. Kuitenkin mielenkiintoisimpia juttuja löydän yhä useammin eläinaiheisista blogeista, sisustusblogeista tai ns. vaihtoehtoisista muotiblogeista kuten Green Fashion Freak tai Daily Eko.

. . .

Tässä siis muutamia tämänhetkisiä ajatuksia, kiva jos edes joku jaksoi lukea koko pitkän tekstin loppuun. Ja jos ei jaksanut, niin ainakin omaa oloa helpotti kirjoittaa asioita, joita on päässään pyöritellyt:)

Details

Ihan ekana esittelen uuden joululyhtymme. Tämä kaunotar löytyi Bauhausista ja maksoi 29.90e. Lyhty on melko iso, 66cm korkea, vaikka kuvassa näyttää pieneltä. Ikeassakin kävin kiertelemässä, mutta en löytänyt mieleistä. Muutamassa kaupassa oli todella nättejä pieniä lyhtyjä, mutta ne maksoivat kokoonsa nähden paljon, ja halusin mahdollisimman näyttävän yksilön, siispä päädyin tähän:)

. . .

Kuvailin onnettomalla kamerallani tässä yksi päivä ja tässä olisi muutamia
mielestäni kauniita yksityiskohtia kodistamme:

White Christmas

Tähän aikaan vuodesta iskee aina hirveä halu sisustaa joulu kotiin. Perinteisen punaisen, vihreän ja kullan sijasta aion käyttää joulusisustusessa valkoista ja hopeaa. Toki muutama punainenkin yksityiskohta mahtuu varmasti mukaan;)

Tässä olisi muutamia ihania juttuja, joita haluaisin joulukotiini:



Pentikin lasipalloja...




Iittalan kivituikkuja sävyssä mattakirkas...


Vähän kitchiä myönnettäköön, mutta valkoinen joulukuusi..
Esim. Cittarissa tällaiset maksoivat vain 17.90e.


Ihanan pehmoinen lampaantalja Ikeasta..



Kauniit jouluvalot.. Kodin Ykkösessä on kaikkia ihanuuksia,
kuten kuvassa olevat valot.



Vanhan näköisiä (tai mielellään oikeasti vanhoja) valkoisia lyhtyjä..

. . .

Liian fanaattinen en toki ole sisustuksen suhteen, sillä oikean joulutunnelman tuovat vain rakkaat ihmiset, kisut ja kunnon punaviiniglögi ;D

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Kuulumisia

Huh, millaista kiirettä on pitänyt viimeiset kolme viikkoa! Hesassa olin tosiaan kädentaitomessuilla pari viikkoa sitten ja sen jälkeen olikin kauneus- ja terveysmessut, joissa olin töissä koko viikonlopun, ja viime viikonloppuna oli Turun kissanäyttely, jossa olin "töissä" kaksi päivää Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry:n ständillä. Rahaahan tuosta eläinsuojelutyöstä ei saa, joten siksi lainausmerkit tuossa työ-sanassa. Myytiin kyllä kannatustuotteita ja arpoja niin paljon, että työstä se kävi, kivasta sellaisesta:) Naapureina meillä oli aivan ihania ocicatteja.

Ocicatit näyttävät pieniltä leopardeilta

Viikonloput on siis mennyt messuillessa, ja viikot yliopistolla. Viime viikolla selvisi vihdoin tulevan pro seminaari -työni aihe. Pääsen mukaan yhteen aika mielenkiintoiseen projektiin, joka liittyy nuorten tunteisiin ja mielenterveyteen. Saan toimia tutkijana eräälle väikkäriä tekevälle tytölle, ja aineisto on suuri ja kerätty monen vuoden aikana. Ihme kyllä, olen melkein innoissani, vaikka ennen olen pelännyt tieteellisiä tutkimuksia kuten juuri tätä kandia ja tulevaa gradua. Fysiikan laitoksella sähkömagnetismin kurssi jatkuu, ja en ole pitkään aikaan vihannut mitään niin paljon kuin sähköoppia! Todella vaikeasti ymmärrettävää asiaa helpohkon mekaniikan kurssin jälkeen..


Aiomme muuten pitää molemmat sijaiskotikisumme, Pörrin ja Danin. Emme vaan pysty luopumaan söpöliineistä! Eli sijaiskotitoiminta meidän osalta valitettavasti loppuu, mutta onneksi voimme olla eläinsuojelutoiminnassa mukana muilla tavoin:) Pörri on kesyyntynyt villikosta kotikissaksi ja Virosta saapunut laiha ja takkuturkkinen Dani on muuttunut komeaksi ja hyvävointiseksi nuoreksi kolliksi. Kaikki kissat tulevat hyvin toimeen, seniorimme Puuma tietysti toimii oikeutetusti lauman johtajana.

Pörri ja Dani lepäilemässä

Yhtään en oo söpö! Dani päikkäreillä:)

Huomenna on ystäväni meikkikutsut, ja keskiviikkona menen hinnoittelemaan kirppistavaroita Dewiläisten kanssa, meillä on meinaan kirppispöytä varattuna Manhattanin kirpulta. Kaikki mitä saadaan voittoa, menee löytökissojen hyväksi. Toivottavasti voisimme pelastaa vielä ennen talvea monet kodittomat karvatassut.

Meet me at the hotel room

Asun Turussa, mutta hyvin usein työkeikkani suuntautuvat pääkaupunkiseudulle, kuten viime viikonloppuna ja kahtena tulevana viikonloppuna. Olen töissä milloin missäkin messuilla, ja kaukaisin työmatkani on ollut jopa Ouluun. Joskus käymme autolla Turusta käsin töissä, mutta aika usein päätämme yöpyä hotellissa, koska edestakaisin ajaminen vie aikaa ja on todella turhauttavaa. Lisäksi kotona ei ehdi käydä kuin kääntymässä.

Kuulin juuri, että seuraavana viikoloppuna yövymme Sokos Hotel Presidentissä työporukalla, ja sitä seuraavana viikonloppuna on vuorossa Hotelli Torni. Tietääkseni molemmat hotellit ovat melko laadukkaita ja sijaitsevat aivan Helsingin keskustassa, joten rankan työpäivän päätteeksi tulee varmasti käytyä syömässä hyvin ja parilla drinkillä:)

Katselin huvikseni erilaisia hotellihuoneita ympäri maailmaa, ja täytyy sanoa, että kirjo on aikamoinen. Niin tasoltaan kuin tyyliltään. Itse pidän eniten klassisista hotellihuoneista, joissa on vaalea värimaailma, laadukkaat ja muhkeat petivaatteet sekä hieno näköala.

Tässä muutamia hieman erikoisempia hotellihuoneita:

Varsinkin tämä viimeinen hotellihuone kelpaisi erittäin mainiosti minulle ;)


Pidätkö sinä hotelleista vai nukutko parhaiten omassa sängyssä?

Aito vs. feikki

Heippa pitkästä aikaa!

Olen ollut todella kiireinen tällä viikolla, huh! On ollut luentoja ja demoja yliopistolla, ja sen lisäksi olin koko viikonlopun töissä Vantaan lemmikkimessuilla. Alan tekemään tässä kuussa kasvatustieteiden kandia, ja hyvän sekä mielenkiintoisen aiheen valinta on tuottanut hieman päänvaivaa... Lisäksi fysiikan sivuaineessa on menossa sähkömagnetismin kurssi, mikä ei todellakaan ole omin lajini! Voisikohan vuorokauteen saada muutaman lisätunnin, jos oikeen kovasti toivoisi?

. . .

Mutta päivän asiaan:

Luin tuossa joitakin random blogeja ja huomasin, että ihmiset jakautuvat selvästi eräässä(kin) asiassa kahteen koulukuntaan; sellasiin, jotka suosivat feikkituotteita, ja toisaalta niihin, jotka haluavat "aitoa laatua". Olen huomannut onnekseni, että olen alkanut iän myötä suosimaan määrän sijasta laatua.

Luksusta?

Eräässä blogissa, johon eksyin, esiteltiin ylpeänä feikki longchamp-laukkuja, jotka olivat maksaneet kirppiksellä vain muutamia euroja. Mikä löytö, indeed. Mitään niin tyylitöntä en ole nähnyt pitkään aikaan. Itse ostaisin mieluummin vaikka Seppälästä parilla kympillä "merkittömän" laukun, kuin kantaisin feikkiä. Messuilla huomasin, että varmaan joka toisella on UGGit. Tai pieni korjaus, "UGGit". Nämä eivät hypänneet silmilleni yhtä räikeästi kuin feikkilaukut, mutta huomaa selvästi, etteivät "UGGit" ole kovin laadukkaat, koska usein ne ovat lynttääntyneet kantapäistä eivätkä "istu" niin ryhdikkäästi. Feikki Crockseja tuli asuntomessuilla nähtyä tuhansia pareja, vaikka eivät ne aidotkaan mielestäni niin edustavia ole.

Lähellä, mutta silti niin kaukana.

Olen myös huomannut, että jotkut ystävistänikin vierastavat aitojen tuotteiden ostamista. Miksi ostaa aito, kun saman tuotteen saa niin paljon halvemmalla, eikä kukaan erota onko sulla feikki vai aito? Voin sanoa, että kyllä erottaa. Feikki Louis Vuitton -buumi on onneksi jo hieman laantunut, mutta kyllä vieläkin näkee sellaisia asuja yhdistettynä "merkkilaukkuihin" että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Itse haaveilen aidosta Louis Vuittonista, mutta niin kauan kuin opiskelijabudjetti ei salli sen ostamista, tyydyn rehellisesti Longchampeihin ja Friis&Companyn laukkuihin, vaikka viiden euron Vuittoneitakin on kirppiksellä kävellyt useasti vastaan. Uskokaa tai älkää, mutta ei ole tehnyt edes tiukkaa kävellä ohi;)

Ei näin.

Mikä on tämän kirjoituksen pointti? Haukkua lyttyyn ja tyylittömiksi kaikki feikkituotteiden käyttäjät. Ei toki. Minulle on aivan sama millaisia vaatteita, laukkuja, kenkiä yms. muut ihmiset pitävät. Piratismiin vaan kuuluu ikävänä puolena myös laittomuus ja mielestäni tietynlainen moraalittomuus. En ole itse mikään pyhimys, vaikka mieluummin ostan yhden aidon tavaran kuin kymmenen feikkiä, mutta mielestäni kuluttajana tämä on ihan ajattelemisen arvoinen asia.

Kulutustottumukseni ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana muutenkin niin paljon, että se on jo ihan oma tarinansa. Kannattaako köyhän ostaa halpaa? Voiko kirppikseltä saada oikeasti hyvää tavaraa? Voisiko lahjaksi antaa ainaisen materian sijasta esimerkiksi elämyksen tai lahjakortin? Antaakko rahaa keräyksiin vai yrittääkkö auttaa apuatarvitsevia jollakin muulla tavalla? Siinä muutamia kysymyksiä, joihin olen yrittänyt saada vastauksia pähkäillessäni omaa rahankäyttöäni. Ei sillä, vieläkin tulee tehtyä hutiostoksia epäsäännöllisen säännöllisesti.

Mikä on sinun mielipiteesi feikkituotteista?